Etelä-Karjalan pelastuslaitos

SuomiFinland100-banneri_sininen_RGB_790x444_14795_3-300x169.jpg

Joutseno — myrskyn silmässä heinäkuussa 1972; aikanäkymä lähes 45 vuotta vanhasta tapahtumasta tähän päivään palokuntalaisen silmin



Heinäkuun 8. päivä 1972 on monen joutsenolaisen ja kaakkois-suomalaisen muistikuvissa elävästi vielä tänäkin päivänä. Päivää edelsi pitkäaikainen hellejakso, joka räjähti valloilleen lauantain alkuillasta. Kaakkois-Suomessa kapealla rintamalla riehunut raju ukkosmyrsky aiheutti vuosisadan vahingot varsinkin Joutsenon ja Nuijamaan alueella. Tuulennopeuden kerrotaan olleen n. 32 m / s, paikoin enemmänkin. Oma muistikuvani tilanteesta on, että kotipihalla olleet keskikokoiset koivut taipuivat aivan luokille, latvat maata viistäen ‒ eivät kuitenkaan taittuneet. Ilma muuttui ensin keltaiseksi ”puuroksi” ja sitten tuli pimeys.

Myrskyn jälkeen maisema oli kuin sotatanner; puoliksi katkenneita ja silpoutuneita puita, juuriltaan kaatuneita puita, rojua siellä täällä, kattoja irti ja vesialueilla veneitä tuuliajolla…
Joutsenon keskustan kasvava mäntymetsikkö hautausmaan vieressä muistutti yhtäkkiä mielikuvaa tulitikkulaatikosta, jonka sisältö oli heitelty pitkin ja poikin ristikolle ympäri aluetta.

Myrsky Joutseno.png

Myrsky tuhosi peltoviljelyksiä ja eritoten metsää pelkästään Joutsenossa arvion mukaan 10 000 hehtaarin alueelta. Kaatuvat puut rikkoivat rakennuksia ja myrskytuuli rullasi kattoja pitkienkin matkojen päähän. Lisäksi liikenneväylät (rautatie, tiestöt) olivat aivan tukossa kaatuneiden puiden tukkiessa ne ja viestiyhteydet (puhelin, sähkö) olivat paikoin poikki useamman päivän. Sähköt olivat pahimmillaan poikki pari viikkoa tietyillä alueilla. Aineelliset vahingot olivat kymmeniä miljoonia markkoja. Henkilövahingoilta onneksi säästyttiin kuin ihmeen kaupalla. Tiettävästi myöskään tulipaloja ei aiheutunut. Sähkölankojen putoamiset maahan aiheuttivat kipinöinnillä ”läheltä piti” - tilanteita. Joutsenon silloinen puolivakinainen palokunta oli valtavan haasteen edessä.

Haastattelin vuoden 1972 Joutsenon myrskyn osalta tarinaani varten puolivakinaisessa palokunnassa mukana olleita Markku Sepposta ja Erkki Keljaa. Heidän mukaansa puolivakinaisten ensisijainen tehtävä oli (sikäli kun varsinaiselta työltä ehti) rautatien ja 6-tien raivaaminen liikenteelle ja sitä mukaa muita liikenneväyliä sekä sähkölinjojen ja puhelinlinjojen raivaaminen yhdessä silloisen Joutsenon Sähkön ja puhelinyhtiön kanssa. Puolivakinaisen palokunnan toimintaedellytykset olivat tuolloin kuitenkin rajalliset; kalustoa ja varusteita oli niukasti ja varsinainen työ piti hoitaa ensin. Päivät venyivät todella pitkiksi. Toiminnan organisoimiseksi tarvittiin useita muita toimijoita, jotta tuon suuruusluokan tapahtumasta selvittiin. Myrskyn jälkiselvittelyä hoitivat omalta osaltaan kunnan tekninen osasto yhteistyössä valtion viranomaisten (myrskytuholautakunta, Työvoimaministeriö ym.), puhelinyhtiöiden, sähkölaitosten, metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistyksen sekä teollisuuslaitosten kanssa. Esimerkiksi puiden korjaamisen nopeuttamiseksi alueelle tuotettiin työvoimatoimiston organisoimana metsureita muualta Suomesta. Valtavasta urakasta selvittiin kuitenkin aikoinaan vähintäänkin hyvin ja mm. puiden korjuu saatiin tehokkaasti ja nopeasti organisoitua. Onneakin oli osaltaan sikäli, ettei ihmishenkiä menetetty savotassa.

Vuonna 1972 Joutsenossa toiminutta palokuntaa (n. 20 henkilöä) johti palopäällikkö Onni Turunen (oman työnsä ohella). Silloisen Palolain mukaan (§14 ja § 15) Kunnassa piti olla palokunta. Kunnalliset palokunnat olivat joko vakinaisia, puolivakinaisia, sopimuspalokuntia tai yleisiä palokuntia. Joutsenossa vakinaista palokuntaa ei tuolloin vielä ollut; palokunnan tehtäviä hoidettiin oman työn ohella eli puolivakinaisesti. Kalustoa oli siihen aikaan yksi miehistöauto ja säiliöauto, yksi moottorisaha sekä sisäperämoottorivene, joka ei ollut palokunnan oma. Varsinaisia erillisiä pelastus- tai turvavarusteita ei ollut tuolloin käytettävissä. Nämä puutteet olivat tietysti melkoinen työturvallisuusriski jo sinänsä. Palokunnan asemapaikkana toimi vanha kiinteistö Honkalahden Kirjatiellä. Hälytykset tulivat Postitalon alakerrassa sijainneeseen puhelinkeskukseen, josta ne välitettiin edelleen. Vähäisenkin kaluston liikkeelle saaminen ei aina onnistunut, koska vain harvoilla oli tarvittava kuorma-auton ajokortti.

Vuoden 1972 myrsky toimi yhtenä pontimena sille, että Joutsenoon saatiin v. 1976 uusi kunnan paloasema, jossa vakinaista henkilöstöä oli aluksi palopäällikkö (Matti Puhakainen), yksi palomestari, kolme palomiestä, kalustonhoitaja sekä sivutoimisena palotarkastaja. Nykyään Joutsenon paloasema kuuluu Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen toiminta-alueeseen (vuodesta 2004), ja aseman vahvuutena on kahdeksan päätoimista palomiestä, joista kaksi on kerrallaan työvuorossa. Lisäksi Joutsenossa on toiminnassa edelleen puolivakinainen palokunta. Ajoneuvokalustoa on neljä raskasta ajoneuvoa sekä joitain pienempiä kulkuneuvoja, veneitä sekä tarvittaessa nopeasti organisoitavissa lisäkalustoa Imatralta tai Lappeenrannasta.

Tämän päivän (v. 2017) tilanteeseen verraten pelastustoimessa on tapahtunut paljon kehitystä eri sektoreilla; käytettävissä on vakituista koulutettua henkilökuntaa sekä nykyaikaista pelastuskalustoa. Toimintavalmiudessa on merkittävä kehitys vakinaisen henkilöstön ja laajemman resursoinnin ansiosta. Sopimuspalokunnilla on edelleen tärkeä rooli palo- ja pelastustehtävissä vakinaisen henkilöstön rinnalla. Työturvallisuus on kehittynyt merkittävästi työtapojen, suojavarusteiden ja kehittyneiden työvälineiden myötä. Säännölliset harjoitukset ja lisäkoulutukset tuovat toimintaan sekä turvallisuutta että toiminnallista tehokkuutta. Pelastustoimen rooli ja toiminta on priorisoitunut vastaavissa tilanteissa. Lisäksi viestiyhteydet ovat parantuneet; älypuhelimet ja Virve-puhelimet ovat nopeuttaneet ja yksinkertaistaneet viestiyhteyksiä. Tosin vielä tänäkin päivänä sähkökatko saattaa aiheuttaa viestiyhteyksissä isoja ongelmia pelastustoimen toimintavarmuudelle.

Niin infernaaliset muistikuvat myrsky jätti joutsenolaisten mielikuviin ja muistiin, että myrskyn muistoksi teetettiin Lions Club Joutsenon aloitteesta Myrskypatsas taiteilija Reino Puustisen työnä. Patsas on sijoitettu Keskuskadulle ja se esittää kolmea laukkaavaa hevosta myrskypilven alla. Patsaan paljastustilaisuus oli 8.7.1979 ja paljastuspuheen oli pitämässä silloinen eduskunnan puhemies Johannes Virolainen.

20170615-IMG_0231.jpg

20170710-IMG_0078.jpg

Teksti: Ritva Tanttu
Haastatellut: Markku Sepponen ja Erkki Kelja sekä Pertti Vuori (Myrskypatsaan osalta)

Valokuva myrskyn jäljiltä: Paul Ukkonen
Valokuva Myrskypatsaasta: Ritva Tanttu